Voivatko erilaiset aivokemiat pilata parisuhteen?

Onko mahdollista että erilaiset aivokemiat voivat vaikeuttaa parisuhdetta? Kirjoitimme tässä artikkelissa serotoniinin ja dopamiinin eroista. Rakastumista, rakkautta ja ihmissuhteita paljon tutkinut tutkija Helen Fisher on tiiminsä kanssa löytänyt viitteitä siitä, että dopamiini ja serotoniini voivat selittää jopa synnynnäisiä temperamenttierojamme.

Karkeasti yleistäen meidät voidaan jakaa Fisherin mukaan dopamiinivoittoisiin ja serotoniinivoittoisiin ihmisiin.

Dopamiinivoittoiset henkilöt nauttivat erityisesti muutoksista, vaihtelusta, riskinotosta ja uusien asioiden tavoittelusta.

Serotoniinivoittoiset henkilöt sen sijaan arvostavat enemmän turvallisuutta, jatkuvuutta, ennustettavuutta ja pysyvyyttä.

Olemme todenneet tämän erottelun todella hyödylliseksi työkaluksi ymmärtää itseämme ja muita ihmissuhteissa. Kuvitellaan esimerkiksi että serotoniinivoittoinen henkilö aloittaa parisuhteen dopamiinivoittoisen henkilön kanssa.

Suhteen alussa serotoniinivoittoinen muuttuu rakastumisreaktion ansiosta tavallista dopamiinivoittoisemmaksi. Hän ottaa riskejä joita ei normaalisti ottaisi ja voi vaikuttaa dynaamisemmalta ja rohkeammalta kuin oli ennen rakastumista. Dopamiinivoittoinen henkilö puolestaan kokee uuden suhteen jännittävänä ja kiinnostavana ja antaa uudelle kumppanille paljon aikaa ja huomiota.

Alkurakastumisen huuman hälvennettyä noin 1,5–2 vuoden kuluttua rakastumisesta kummankin puolison aivokemia saattaa pikkuhiljaa palautua perustasolle.

Serotoniinivoittoinen alkaa kaivata turvallisuutta ja ennustettavuutta myös parisuhteeseen. Mukava kotoilu kumppanin kainalossa tuntuu houkuttelevammalta kuin ex-tempore seikkailuretket uusiin paikkoihin.

Dopamiinivoittoisesta tuttu ja turvallinen suhde ei enää tunnu yhtä kiinnostavalta kuin ennen. Niinpä hän lähtee hakemaan uusia virikkeitä töistä tai harrastuksista.

Dopamiinivoittoisen kiinnostuksen suuntautuminen pois suhteesta saa serotoniinivoittoisen ehkä epäilemään, ettei dopamiinivoittoinen enää halua olla hänen kanssaan. Dopamiinivoittoinen voi puolestaan ihmetellä mikä suhteen alussa rohkeaan rakkaaseen on mennyt, kun tämä mieluummin nuhjaa kotona kuin kokeilee uusia asioita.

Jos pariskunta ymmärtää, että muutosten taustalla on aivokemia ja siinä tapahtuvat muutokset, heidän ei tarvitse ottaa toisen käytöstä henkilökohtaisesti. Sen sijaan he voivat keksiä uusia yhteisiä hankkeita, jotka tyydyttävät kummankin henkilön luontaiset taipumukset: tarjoavat dopamiinivoittoiselle tilaisuuden tavoitella jotain ja antavat serotoniinivoittoiselle mahdollisuuden nauttia yhdessäolosta.

Jos olet parisuhteessa jossa toinen teistä on dopamiinivoittoinen ja toinen serotoniinivoittoinen, tässä on muutama idea yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämiseksi:

  1. Pelatkaa yhdessä jotain peliä: korttipeliä, videopeliä tai vaikka tennistä.
  2. Treenatkaa yhdessä yhteistä päämäärää varten: juostaksenne maratonin tai vaikka karistaaksenne ylimääräiset kilot.
  3. Menkää samalle kurssille opiskelemaan uusi taito. Vielä parempi jos voitte yhdistää sen johonkin isompaan tavoitteeseen. Eli esimerkiksi opiskelkaa italiaa jotta voitte vuokrata kesäksi talon Toscanasta.
  4. Jos olette molemmat käteviä käsistänne, remontoikaa yhdessä, tehkää puutarhasuunnitelma ja toteuttakaa se tai sisustakaa koti uuteen uskoon.
  5. Jos ainakin dopamiinivoittoisempi teistä on kätevä käsistään, ostakaa kesämökki tai omakotitalo, jossa riittää aina uusia haasteita.